Noh. Kuinkas sitten kävikään...
Oli ollut pientä riitaa poikaystävän kanssa koko päivän ja sitten tämä ihanuus tulikin meille. Ja sillä oli mukana iso pussi mun lempikarkkeja. Makuunista. Sanoin kyllä että olin tänään ajatellut aloittaa karkkilakon, mutta raukka näytti niin pettyneeltä ja vakuutteli että voinhan aloittaa vasta huomenna, ei se mitään muuta. Tietenkin söin niitä karkkeja, olisi ollut kamalan tylyä ja lapsellista (ainakin jonkun täysin terveen mielestä) jättää syömättä kun varta vasten mun takia ne oli hakenutkin. Raukka. Yritin syödä mahdollisimman vähän vaikka poika niitä syöttelikin mulle.
No, olen silti ihan tyytyväinen; en alkanut angstata, en saanut kohtausta ja ahminut kaappeja tyhjäksi, en syönyt niitä karkkeja niin paljon että tulee paha olo. Ja en varmastikaan mennyt ainakaan kovin reilusti plussalle. Ennen pienenkin takaiskun sattuessa söin kaiken minkä löysin koska "kaikki oli jo muutenkin pilalla". Toivottavasti nyt olen oppinut ajattelemaan uudella tavalla. :)
Esittelin pojalle listan siitä mikä on lakossa että vastaavanlaisia tilanteita ei sattuisi. Nyt se tuola uinuu. Tekee mieli syödä aamupalaa, koska olen tottunut siihen, mutta koska ei ole nälkä en aio syödä vielä. Join puoli kuppia maitokahvia, joka oli kylmää. Hyi.
