my story

Noniin eli postausta siitä, mistä tämä kaikki sai alkunsa sekä sen vaiheista ennen tätä blogia.

Olin pienenä lihava lapsi. Söin lähes joka päivä karkkia ja herkkuja, ja lähes mikä vaan ruoka kelpasi minulle. Rakastan syömistä - niin rakastan vieläkin, vaikka siitä on tullut toisenlainen ahdistus. Myös serkkuni, joka on minulle hyvin läheinen oli pienenpänä lihava, sunnilleen samaa kokoluokkaa minun kanssani. Muistan, kun kerran ostimme kolme (!) pringlespurkkia molemmat, ja söimme ne kaikki samana päivänä. Huvitimme itseämme myös vanhoja Sinä&Minä-lehtiä lukemalla, ja siitä se varmaan oikeastaan lähtikin. Näimme mielipidekirjoitus-osastolla laihdutusvinkkejä, ja kyllä niitä siinä ihan itse lehdessäkin oli. Silloin aloin ensimmäisiä kertoja tiedostaa, että olen liian iso. Käskimme tädin keittää meille veteen kaurapuuroa, ja juoksimme keittiön pöytää ympäri. Se on ensimmäinen laihdutusyritys, jonka muistan. Olin silloin ehkä 8-10 vuotias.

Aloitin ratsastusharrastuksen ekaluokalla, ja suunnilleen kolmannella se tuli minulle tärkeäksi. Ratsastus ja kaikenlainen puuhailu pituuskasvun ohella saivat minut laihtumaan. Seiskaluokan tienoilla aloin uudestaan ajatella olevani liian iso, ja pyrin vähentämään syömisiäni. Laihdutus ei silloin tietenkään ollut mitään kalorien laskentaa, yritin vain vähentää herkkuja ja syödä muutenkin terveellisemmin. Muisaakseni aloitin myös ensimmäisen karkkilakkoni.

Tuloksia tuli - lähinnä joka päiväisen ratsastuksen ja pitkien tallipäivien ansiosta. Kasin loppupuolella jouduin painontarkkailuun. Olin 174cm pitkä ja painoin 54kg. Se ei sinänsä ollut vähän, mutta koska painoindeksini oli laskenut reilusti, minua päätettiin tarkkailla. Muistan kun tulin kotiin ja kerroin äidille, että terveydenhoitaja on pikkuisen huolissaan painoni laskusta, äiti halasi minua. Ja sanoi että hienoa. On siis hyvä asia olla laiha, niin saa arvostusta, käsitin. Niin käsitän asian vieläkin - laiha on lihavaa arvokkaampi. Laihat saavat kiitosta.

Kasin lopussa painoin 50kg. Terveydenhoitaja oli vähän huolissaan, mutta laihtuminen oli tapahtunut sen verran hitaasti, enkä ollut vielä erityisen laiha, joten asia jätettiin taka-alalle. Ysin alussa painoin taas 54kg, terveydenhoitaja kiitteli. Paino pysyi suunnilleen samassa koko ysin ajan, välillä koitin laihduttaa, välillä minulla oli "normaaleja" kausia. Suurimman osan ajasta yritin silti laihduttaa. Tuohon aikaan aloin myös tarkkailla kaloreita.

Kesän -08 alussa tapasin poikaystäväni. Rakastuminen ja rakkauden saaminen veivät ajatukset pois laihduttamisesta, ja kesän -08 aikana lihoin muutaman kilon. Syksyllä kuitenkin aloin laihduttaa, mutta hyväksymisen tunne vaikeutti kyllä hieman sitä prosessia. Laihduin kuitenkin jonkin verran, ja painoin n. 53-54kg. Sitten joulun jälkeen alkoi mennä vähän huonommin, yritin laihduttaa vielä keväällä jonkin verran, mutta ne kilot tulivat takasin kesän aikana. Kesän aikana suljin laihduttamisen mielestäni lähes kokonaan, tunsin kyllä välillä huonoa omaatuntoa, mutta päätin nauttia kesästä.

Ja nyt olen tässä. Aion toteuttaa haaveeni, ja painaa taas 50kg. Olen pystynyt siihen kerran - pystyn siihen toisenkin kerran. Tiedän sen kyllä vaativan taistelua, mutta aion ainakin yrittää.

huomenta

Aamulla satoi lunta, mikä sai minut pikkuisen iloisemmaksi. Sitten kävi ilmi eräs sekaannus jonka takia en oikeastaan voi mennä ensimmäiselle tunnille (joka oikeastaan olisi kaikkien muiden toinen) ja se alkoi vähän ahdistaa. Se aine on vielä niin mukavaa ja mielenkiintoista opiskeltavaa. Ja opettaja on hauska.

No, laihdutus on mennyt kohtuullisesti, siinä tonnin lähellä ollaan pyöritty, eilen taisi olla n.900kcal. Liikuntaa olen kyllä harrastanut hieman liian vähän... No, oli minulla kyllä tiistaina töitä ja niin on tänäänkin, ja niissä tulee aika paljon käveltyä ja seisottua. Toisaalta vähän ärsyttää tuo tämän päivän työvuoro, koska olisin halunnut yksiin halloweenbileisiin. No, ainakin säästyn alkoholin turhilta kaloreilta.

Vaa'alla en ole käynyt nyt, ärsyttää niin paljon tuo viisarivaaka... Haluaisin kunnollisen vaa'an, sellaisen joka näyttäisi heti olenko laihtunut vaikka 200g tai lihonut, ja josta voisin olla melkein varma että se näyttää oikein. Tuosta meidän vaa'asta ei ole mitään varmuutta, uskon kyllä että sitten kun laihdun enemmän niin kyllä se sen laihtumisen näyttää, mutta kun siitä todellisesta painosta ei ole mitään varmuutta. Kun meidän vaaka näyttää 55kg, saatankin oikeasti painaa 58kg... Ei hyvä.

Eilen tein kanawokkia ja söin sitä aika ison annoksen. Teki niin kovasti mieli oksentaa, sehän olisi vain ollut hyväksi ja vähentänyt niitä kaloreita. Mutta onneksi järkevä puoli minussa tiesi, että jos nyt aloitan sen oksentamisen taas, niin samalla alkaa myös ahmiminen, ja se taas ei ole mitenkään hyväksi. Joten pidin ne ruuat sisällä ja jumppailin sitten vähän illalla.

Nyt meen lukeen nopeesti muitten blogit ja meikkaileen, stay strong. :)

P.S Pieni postaus mun syömissekoilun historiasta tulossa lähiaikoina !

tää on ku viidakko, en oo varma jaksanko

...mut tiedän et mun on pakko. Ihana vartalo tuolla tytöllä, vai mitä?

Maanantai meni suunnitellusti, tiistai myös (kaloreita n. 900) ja tänäänkin ihan ok (n.1100??). Silti tuntuu että se on LIIKAA aivan uskomattoman paljon liikaa, ei noin paljon syö kukaan. Söin tänä iltana neljä kupillista hedelmäsalaattia ja vaniljakastiketta. Joo, se oli vaan hedelmäsalaattia. Mutta silti melkeen itkettää tuo määrä. Muuten nyt vasta tajusin että sehän rikko mun sääntöjä, otin lisää. Äh, huono minä. No, en silti aio masentua tuosta, parempaan mennään ja viheistä opitaan. (Just joo, millon mä oisin mun syömisvirheistä oppinu).

Ja kiitos edellisen postauksen kommenteista. :) Lupaan pitää pääpainon tässä laihdutuksessa, mutta aion nyt vähän enemmän kertoilla mun muustakin elämästä.

Syksy masentaa mua. Tänäänkin nukuin kahden tunnin päikkärit, vaikka mulla oli myöhänen aamu. Lisäks en jaksa tehä mitään. En siivota, tehä läksyjä tai käydä lenkillä. Myös se ahdistaa mua, haluaisin olla tehokas, iloinen ja täydellinen. Mulla ei myöskään ole oikeastaan kunnollisia kavereita, niitä ystäviä. Vapaa-ajalla kukaan ei soita mulle, tekstaa mulle tai halua nähä mua. Poikakaveria lukuunottamatta tietysti. Onneksi mulla on ees se, ilman sitä kuolisin varmaan, mutta pelkään että milloin se ei enää yksin jaksa kannatella mua pinnalla, parka kultani.

Viikonloppu pelottaa, melkeen aina sorrun viikonloppusin, varsinki poikaystävällä. Pitää vaan muistaa miksi ei ja kouraista vähän mahasta. Toivottovasti menis pitkästäaikaa viikonloppu hyvin syömisten osalta.

Jaksaa jaksaa, ei hyydy vielä, edelleen vahva valitsemallani tiellä.

new plan

Mun suunnitelma 26.10-21.12

Kiellettyä:
-kaikenlainen karkki
-leivokset, keksit, piiraat, pulla
-jäätelö
-popcorn
-sipsi
-suolapähkinät, suolakeksit
-pikaruoka, pizza
-kaakao

Muuta:
-ruokaa ei saa hakea lisää
-oksentaminen kielletty
-liikuntaa mielellään n. 4h/viikko tai enemmän, jos töitä on paljon niin ei haittaa jos jään vähän alle

Mitään tarkkaa kalorirajoitusta en päiville laita, aion nyt kokeilla vaihteeksi tätä terveellistä syömistä. Joka päivä en kaloreita välttämättä edes laske, kunhan muuten pysyn säännöissä. Joku 1000kcal tai vähemmän olisi varmaan kuitenkin ihan hyvä. :) Jos nyt painaisin edes sen 53kg jouluun mennessä...

Tän päivän syömiset;
-Teetä
-Kauhallinen riisiä ja vähän kanakastiketta, muutama haarukallinen salaattia
-ruisleipä kevytlevitteellä ja mandariini
-kaksi uuniperunaa, lasi maitoa ja stroganoffia

Varmaan vielä illalla syön omenan ja juon teetä, jugurtinkin saatan syödä jos on oikeen nälkä ja jos jaksan käydä oikeen reippaan lenkin tekemässä. Kalorit pyöris sitten siinä tonnin korvilla, johon oon ihan tyytyväinen. Viimepäivät kun on olleet sellaista mättöä ettei mitään rajaa.

Hei, nyt teillä muutamalla lukijalla on mahdollisuus vaikuttaa ! Eli onko teistä hyvä asia että blogi keskittyy lähinnä vain laihduttamiseen ja sen asian ympärillä pyöriviin juttuihin, vai olisiko parempi jos täälä olisi enemmän asioita mun elämästä, tunteista ja muustakin? :)

ikuinen epäonnistuja

Okei joo. Syysloma meni niin päin helvettiä kuin se on ylipäätään on mahdollista. Luojan kiitos se on ohi, itken melkein onnseta. Olen muunmuassa juonut kahtena päivänä, syönyt jäätelöä, karkkia, pirtelöä, ranskalaisia, pastaa ravintolassa...

OKSETAN ITSEÄNI NIIN PALJON

Sallin kaiken itselleni koska muka "täytyi". Olin serkulla ja en voinut kieltäytyä. Sisko vei mut syömään niin en voinut kieltäytyä. Ja vitut, ihan HYVIN olisin voinut kieltäytyä kaikesta. Että olen niin idiootti. Miksi en IKINÄ voi onnistua?!

No, huomenna tulen kertomaan teille uudesta suunnitelmasta. Ja jos epäonnistun myös siinä, luovutan. Antaudun kohtalolleni ikuisena läskinä, ja seuraavan kerran saan edes yrittää laihtua joulun jälkeen. Jos nyt en voi lunastaa mun lupauksia teille ja itselleni, en enää lupaa mitään. Tää on nyt se mun last change, tän jälkeen ei oo enää sitä "seuraavaa kertaa" tai "ens viikolla...". Jos nyt failaan, se on lopullista.

Mutta huomenna lisää. Toivottavasti teillä on mennyt paremmin. :)

I really want it

No, loppuviikko ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta ei nyt ihan kamalan huonostikkaan, kalorit oli siinä tonnissa tai vähän päälle joka päivä. Tosin perjantai ja lauantai meni överiksi, ei nyt mitään ahmimis-kaloritaivasta mutta aika reippaasti silti. Tänään ajattelin olla pienillä kaloreilla, mutta sitten äiti saikin loistavan ajatuksen ja kävi hakemassa jättikokoisen perhepitsan... Ja olin jo ehtinyt syömään aamupalankin, fuck. Kaksi palaa ällörasvaista pitsaa kelluu nyt mahassa. En aio kyllä tänään syödä muuta kuin ompun jos tulee ihan hirvee nälkä, niin kalorit ei varmaan ainakaan mene yli? Varsinkaan kun aion vielä mennä lenkille ja tehdä muropaketin mukana tulleen bodyjam jumpan jonka kesto on 20min.

Nyt koitan pitää tiukemman linjan sinne serkulle lähtöön asti, kun sielä tulee sitten kuitenkin juotua ja varmaan syötyäkin. Jos vaikka joku 600kcal per päivä. Ja sitten ku sieltä tuun niin taas tosissaan mennään. Haluan jo rastia tuonne reunaan sen 54 ! Se oli jo tosi lähellä perjantaiaamuna, mutta failasin sen viikonloppuna taas kauemmas... Oon niin uskomattoman typerä. Ennen joulua mun on pakko painaa se 50 tai en kestä itseäni. Marraskuulle mulla onkin jo hyviä suunnitelmia, mutta niistä lisää lähempänä.

Motivaatio on tällähetkellä NIIIIN korkealla ! Ällöläskivalas olo painaa jatkuvasti, oon niin iso ja ihrainen... Haluan sen nälän tunteen ja kylkiluut esiin tän ihran alta. Kiitos. Toivottavasti tää mun motivaatio nyt pysyy oikeesti.

Pitääkähän lippu korkeella tytöt ! (ja pojat)

Why I can't be perfect?

Joo no eilinen meni sittenkin hyvin, pysyin erossa niistä leipomuksista ja kalorit oli jotain 700. Silti mulla oli ihan kamala nälkä illalla/yöllä, enkä meinannu saada unta sen takia...

Tänään sitten tulin koulusta ja söin jättiannoksen puuroa, puolikkaan rahkapullan, ruisleivän ja kaks palaa pienestä tiikerikakusta. Ja luonnollisesti myös oksensin ainakin osan niistä poispois. Sain varmaan aika paljon pois, sitten äiti tuli sisään ja oli pakko lopettaa. Oikeastaan en ole niinkään pettynyt kaloreihin (sain kyllä sen verran pois että jään alle kulutuksen, vaikka muutenkin olen syönyt tänään aika normaalisti) vaan siihen että ylipäätään tein sen. Miksi? Pulla oli kuivaa ja pahaa. Puuro oli pahaa. Kakku oli mautonta. Oli täysin hyödytöntä syödä ja oksentaa, varsinkaan kun minulla on jo aika hyvin mennyt sen asian suhteen. Raivostuttavaa. Vieläkin vähän inhottavan täysi olo, mutta aion illalla syödä vielä omenan että saan unta.

Huomenna koitan sitten syödä mahdollisimman vähän, kun äiti on iltavuorossa. Ja aion käydä jumpassa jos on lämmin että voin mennä skootterilla, tai ainakin reippaalle lenkille menen ja lihaskuntoa kotona jos se jumppa ei onnistu. Tänäänkin aion tehdä reippaan lenkin.

Oikeastaan en ole jaksanut enää ajatella niinkään kaloreita tai laihduttamista, se tulee jo automaattisesti. "Ei aamulla tarvi syödä kuin korkeintaan mandariini", ja kaikki se annoskokojen vähentäminen yms. Välillä sitten kyllä tulee näitä huonompiakin hetkiä.

Haluaisin olla täydellinen, suosittu, kaunis ja hyvä koulussa. Iloinen ja itsevarma. Haluaisin ison kaveriporukan. Tällä hetkellä mulla ei oikeen ole kavereita. Tai no kaksi niin kutsuttua kaveria on, mutta en näe niitä kuin koulussa kun ne asuu eri paikkakunnilla. Sitten yksi muu kaveri jonka kanssa kahdestaan meillä on yleensä ihan mukavaa, mutta jostain syystä nähdään tosi harvoin. Sekin seurustelee, niin se voi vaikuttaa. Vielä joku päivä musta tulee sellanen niinku haluan. This time, I'll win. Saattepa nähdä.

Menkat tekee musta tosi turvonneen ja oksettavan. Ne on muutenki maailman turhin asia.

Heikko minä.

Kalorit on tähän mennessä päivää reilu 400. Äiti oli tehnyt ihanaa, kevyttä kasvissosekeittoa. Äiti oli ostanut ihania rasvaisia kakkuja ja pullaa. En ole vielä syönyt yhtään, mutta tiedän melkeen jo mitä tuleman pitää. Ahmimista ja oksentamista, grreat... Toisaalta, voisin jäädä tänään alle 500 kalorin. Alle viidensadan ! Se olis niiiin hyvä. Ja olisin taas lähempänä 50kg. Mutta vaikka söisin noita herkkuja ja oksentaisin niin tuskin menisin peruskulutuksen yli... Är miksi se osti niitä, haluan muuttaa omaan asuntoon että saan ostaa vaan sallittuja ruokia.

tykkään teistä !

Tarkoitus ei ollut postata mutta sain niin mukavia kommentteja että oli pakko jotakin kirjoittaa. :) Oon tosi kiitollinen teistä ja teidän tsempistä ! On tosi mukavaa kun joku vaivautuu oikeasti kommentoimaan, ja myönnän että itsekkin sitä liian vähän harrastan. Lupaan yrittää parantaa tapani !

Viikko meni ihan ok, siinä vähän tonnin molemmin puolin, tänään meni sitten vähän enemmän... Toivottavasti huomenna ei tulis mitään överimättöö. Sunnuntaina sitte taas tiukempi linja ja sen aion ottaa nyt lopullisesti linjaksi ! Se onnistu tällä viikolla niiiiin hyvin. Sillon syyslomalla vaan bilettäessä sallin kalorit ja sit armotonta treenausta jouluun asti! Sillon PITÄÄ painaa 50 tai alle mielellään.

Lisää myöhemmin, stay strong honeys<3

etsi nyt, kai jossain tuolla on merkitys

Sunnuntai meni arvelujen mukaan.

Eilinen ja tämä päivä sen sijaan paljon paremmin ! Molemmat alle 1000, suunnilleen 800.
Tänään on syöty;

aamulla: teetä, kahvia
koulussa: iiso annos broilerimakaronivuokaa ja vähän salaattia
päivällinen: peruna, kaksi nakkia, porkkana, kurkkua ja tomaattia
illalla: puolikas appelsiini, pepsimaxia, kurkkua ja tomaattia, teetä

Aaika hyvin siis ! Tosin, koulussa olisin voinut syödä vähemmän, olisin voinut syödä vain yhden nakin, ei illalla olisi tarvinnut syödä... Tiedän että nuo ajatukset ovat ehkä hitusen jo kieroutuneita, kun kokonaisuudessa olen kuitenkin syönyt varsinkin omassa mittakaavassani melko vähän. Mikä parasta, ei ole ollut edes kovin nälkä. Vähän on tehnyt mieli karkkia yms, mutta I'll keep going. Ehkä lauantaina syön pikkuisen karkkia. Jos lauantain aamupaino on 55.

Tänään tajusin kuinka lihava oikeastaan olen. Tai no, jalat on ihan ok mutta kaikki on kerääntynyt alavatsaan. Ja se ei totta puhuakseni ole kaunis näky. Ehkä jonain päivänä julkaisen kuvia, jos kehtaan.

Syksy on tosi masentava. Tänä aamuna maa oli kylläkin valkea ja se jo hieman hymyilytti, mutta muuten joka syksy sama juttu. Väsyttää, masentaa, ahdistaa, ahmituttaa. Tiedostan voimakkaammin että minulla ei ole kavereita, että olen lihavampi, että en ole sitä mitä haluaisin olla.

Kiitos kaikille neljälle lukijalle. En ikinä olisi odottanut että joku on kiinnostunut turhista sepustuksistani. Saa myös kommentoida.

Kylmä.

Fight in my mind

Perjantai ja vielä eilinenkin meni ihan kamalilla kaloreilla... No, oli kivaa ja joo ihan sama en jaksa nyt miettiä niitä. Oon päättäny että nyt yritän vähän tiukentaa linjaa ja herkkupäivinäkään EI saa mennä plussalle. Paitsi ehkä syyslomalla kun menen serkulle kauas ja juodaan. Silloin en halua laskea kaloreita, pidän vaan hauskaa ! Mutta siihen asti ja myös sen jälkeen: laihdutusta.

Kävin vaa'alla tänä aamuna ja se näytti jotain 55-56kg välillä. Toivoisin että ennen joululoman alkua painaisin 50kg. Tai 49... Minulla on vielä vähän päälle kymmenen viikkoa aikaa. Jos pudotan kilon kahdessa viikossa, sen pitäisi riittää. Mutta se tuntuu niin hitaalta ! Tiedän että olen ahne, haluaisin laihtua kilon viikossa, enemmän, minun pitää olla parempi. Mutta tiedän myös, että se ei ole oikea keino, että alan ahmia ja oksentaa, ahdistun. Ehkä silti koitan vähän tiukentaa. Vähän vain...

Minun piti tänään ottaa itseä niskasta kiinni ja syödä korkeintaan 500kcal. Ja olen syönyt ne jo, kello on vasta kaksikymmentä yli kaksi. Perunamuusia ja salaattia. Miksi otin lisää, minä typerä nainen. Tekee niin kovasti mieli AHMIA, tehdä suklaakakkutaikinaa, leipää namnamnam.. Ja äiti on töissä ja isä tekee ulkona hommia, olisi niin helppo oksentaa, liian helppo. Ja huomenna on maanantai, maanantaina sitä kuuluu aloittaa alusta vasta. Liian suuri houkutus. Olen taistellut vastaan jo tunnin mutta tiedän etten jaksa enää kauaa. Tiedän että minun tulisi taistella lisää, lähteä ulos, treenata. Mutta olen niin heikko vielä, tiedän jo mihin tämä päätyy minulla on KOKO PÄIVÄ kotona olemista yksin, vaihtoehtoja ei ole. Olen jo nyt surullinen sen takia mitä tulen tekemään vaikka sitä ei ole vielä tehty.

Maanantaina sitten, uusi alku... Miljoonannen kerran. Anteeksi että olen huono. Herkkupäivä olikin huono idea, ei enää niitä. Lupaan tulla vahvemmaksi.

I've still long way to go

Eilinen kului loppuun niinkuin se oli suunniteltukin.

Sitten tähän päivään... Olin suunnitellut syöväni ennen lohilaatikkoa ja omenapiirakkaa jugurtin (60kcal), tomaatin (20kcal), pussikeiton (100kcal) ja omenan (n.60kcal) eli yhteensä n.250kcal, sitten olisin voinut hyvällä omallatunnolla syödä lohilaatikkoa ja omenapiirakkaa masuni täyteen ja silti olisi kaloreita tullut 1300 korkeintaan jee ja vielä lihaskuntoa niin miinukselle jäädään varmasti.

Mutta kuinkas sitten kävikään... Äiti haki mut koulusta matikan kokeen jälkeen (joka muuten meni päin helvettiä suoraan sanottuna) KAUPPAAN. Ja me mentiin citymarkettiin ! Ja ostettiin pizzaleipiä, karjalanpiirakoita, fetakolmio namnamnam. Onneksi sentään sain sanottua että ei me pullaa oteta ! Söin puolet fetakolmiosta, pizzaleivän ja karjalanpiirakan... ja oksensin. Toisaalta olen tooosi tyytyväinen etten ahminut, toisaalta tosi pettynyt että oksensin. Se oli niin helppoa, vaikka tuo pizzaleipä oli ihan hirveää oksennettavaa. Nyt en osaakkaan enää yhtään arvioida kaloreita? Olen siis syönyt jugurtin ja tomaatin ja sitten nuo muut. Ja oksentanut niistä muista osan. 500? Sovitaan että viisisataa, vaikka se on vähän alakanttiin ehkä. ;s No, ei muuta kun lihaskunnon sijasta kunnon jumppa ja vielä lenkille lisäksi ! Ja kohtuudella sitä lohilaatikkoa sitten, ja ruoka veden kanssa niin jo vähän paranee. Harmi että meillä on tuoretta leipää...

Ostin huomiseksi karkkia, melkeen 500g ja 100g mansikkatäyte suklaalevyn. Älkää vielä pyörtykö, poikaystävä syö kyllä noista varmasti suunnilleen puolet. :D Eli ehkä 1500 tulis mulle noista herkuista? Jos söisin sitten lisäksi vaikka 500kcal normaalia ruokaa, tai sitten syötän poikaystävälle enemmän karkkia, niin saldo olisi jotain 2000 tai pikkuisen päälle, niin ei menisi ihan tolkuttomasti plussalle. Kun tänäänkin varmaan kalorit nousee sinne 1400-1500... Yritän lauantain ja sunnuntain pitää alle tonnin niin tämän viikon saldo olisi ees pikkuisen miinuksella. Hyvä että on ollenkaan. :)