sunnuntai 15. marraskuuta 2009

asiat ei muutu ellei joku niihin puutu

Vklp menny kohtalaisesti, pe, la, su joka päivä jotain 1000 tai sellasta, en oo jaksanu laskee. Vähän fail olo silti. No, oon kuitenki tyytyväinen että tuo tiikerikakku meidän pöydällä on mun osalta koskematon, ja sellaseks se myös jää. Samaten joulutortut poikaystävällä jäi ilman mun huomioo. Jotain hyvää siis kans.

Eilen illalla sain ehkä elämäni ensimmäisen "ahdistuskohtauksen". Jotenkin tajusin että kohta on taas maanantai ja jotenkin mua alko kamalasti ahdistaan. Itkin vaan hillittömästi ja hoin että "en vaan jaksa, en jaksa...". Poikaystävä raukka oli ihan hämmentyny ja koitti siinä lohdutella. Mutta siis tosiaan, oon koulusuorittaja, mulle 10 on hyvä arvosana, 9 kohtalainen ja 8 on jo aika huono. Mun pitää olla parempi ku muut, mun pitää. Yläasteella se oli vielä helppoa, mutta nyt lukion toisella alkaa olla jo vähän hankalampaa saada niitä loistavia arvosanoja, varsinki ku teen töitä samalla.

Tänään on kuitenki aivan päinvastanen fiilis, päätin että mähän perkele näytän niille. Aion olla just se perfektionisti mitä haluan, ja se ei ainakaan onnistu jos alan nyt masistella tai jotain. Aion tehä mun läksyt tosi hyvin, valmistaudun jo nyt koeviikkoon joka on ens viikon jälkeen, meikkaan joka päivä huolella ja valitsen hienot vaatteet, oon ilonen ja ystävällinen ja puhelias, siivoan mun huoneen kunnolla ja etenkin panostan tähän laihdutukseen ! Ei musta voi tulla yhtään parempaa jos en ite halua sitä ja tee töitä sen eteen ! Tiiän että on rankkaa yrittää olla tota kaikkee mutta... Yritän kuitenki. Sitte jos en oikeesti vaan jaksa niin sit pitää ehkä hyväksyy se.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille, toivottavasti teillä on myös tsemppi päällä. :)

P.S, muutin vähän tota painopalkkia, eli päivitin alkamispäiväksi tän dietin alkamispäivän ja sillosen painon. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti