Viikonloppu oli totaalinen kaloritaivas, tai kalorihelvetti toisinsanoen. Söin söin söin ja söin mitä ikinä halusin, failasin herkuttoman helmikuun ja kaikki muut jutut mitä ikinä voi failata. Tein myös jotain jota en ole puoleen vuoteen tehnyt - oksensin. Ja se tuntui niin helvetin hyvältä että pelottaa.
Oon uskomattoman pahoillani, pettynyt itteeni ja vaikka mitä. En tiedä uskooko kukaan enään mua mutta voin kertoa että motivaatio laihdutukseen on nyt erittäin korkealla. Heti kun saan tilaisuuden ostan sekä henkilövaa'an että keittiövaa'an ja alotan tän homman taas kunnolla. Koitan pitää kalorit 800-1000 ja vittu en syö mitään herkkuja ennen hiihtolomaa.
Yritän lohduttautua sillä että kaikille käy joskus näin, että tästä ei suunta oo kuin ylöspäin. Haluan äkkiä tän päivän ohi ja seuraavan viikon, haluan tulla kertoon teille että oon onnistunu ja haluan kertoa että oon laihtunut. Haluan postata tänne kuvan laihasta minusta.
Anteeksi etten ikinä onnistu, anteeksi etten ole yhtä hyvä kuin te kaikki muut. En oikeasti osaa sanoin kuvailla miten pettyny oon. Oispa jo huominen että mulla ois tilaisuus onnistua.
Anteeksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tsemppiä! Ei maailma tohon kaadu, sä onnistut kyllä :)! AIVAN VARMASTI.
VastaaPoistaKiitos!<3 ja oikeessa olit, tällä dieetillä on ollu ihan uskomattomia vaikutuksia jo näinki lyhyessä ajassa! :D
VastaaPoistaJoten muru mä voin nyt ihan omien kokemusteni kautta sanoo että OTA RENNOSTI<3 Sun ei oo mitään syytä laskee noita kalorimääriä noin alas, se johtaa vaan pahoihin sortumisiin! Ja voit iiiiihan huoletta syödä terveellisesti sen 1200 kcal ainaki laihtuen silti kovaa kyytiä!! :)
Älä siis masennu yhestä huonosta päivästä vaan keskity kokonaisuuteen joka on paljon tärkeempi! Tsemppihaleja!<3
"Tein myös jotain jota en ole puoleen vuoteen tehnyt - oksensin. Ja se tuntui niin helvetin hyvältä että pelottaa. "
VastaaPoistaTiedän mistä puhut, olin 8kk oksentamatta ja viikko sitten toin kotiin jäätelöä. Virhe. Söin ensin vajaa 100g. Sitten muistin miten kivaa jäätelöä on oksentaa ja söin koko litran.
Nyt viimeisen viikon oon ollu vähän turhan ahkera ton oksentamisen kanssa, kaikki iltaruuat ulos vaan. Kaikki. Tuntuu typerältä olla onnellinen siitä että koen että sain kontrollia elämään kun rupesin taas oksentamaan. Jos ei lasketa sitä että ajatuskin tilanteesta jossa joutuu syömään muiden ihmisten seurassa, pelottaa ja ahdistaa, ehkä jollain oudolla tavalla rakastan mun bulimiaa.
Eksyin sun blogiin ensimmäistä 10minuuttia sitten, mutta toi bulimia-asia saa mut varmasti palaamaan takaisin ! Take care :--)
Oksentaminen tuo niin turvallisen ja onnellisen tunteen, tiedän just mistä puhut... Koitan taas päästä tästä eroon ja koitan palailla postaileen heti ku oon saanu vähän kuria itseeni taas.
VastaaPoistaTsemppiä sulle myös. :)