Viikonloppu meniki sitte silleen että perjantai vielä ihan hyvin mutta lauantaina päätettiinki lähteä ryyppäämään. Laskin tuossa äsken että lauantain ruokakalorit ois ollu jotain 1600 ehkäpä ja juomakaloreita en edes halua tietää. Eikä mua edes kiinnosta. Pitkästä aikaa mulla oli oikeesti hauskaa ja huippua eikä muulla oo ees väliä mulle. Tän laihdutuksen kans tuntuu just siltä nyt että mitä väliä. Tänään kävin aamulla vaa'alla ja aamupaino näyttää sen 53 vieläkin. Mun tän kuun tavoite oli 52 ja enköhän nyt kolmessa viikossa onnistu laihtumaan kilon jos edes vähän jaksan yrittää. Toisaalta se 53 on aina ollu mulla sellanen maaginen luku - sen alle en painoa kovin helposti saa vaikka muuten tippuis. Ehkä se on se mun "biologinen paino" tai jotain.
Sunnuntainkin kalorit oli yli tonnin, mutta varmasti kulutuksen alle kuitenkin. Revin tänään taas kaikki ruokapäiväkirjan sivut ja heitin roskiin. Ahdistaa merkitä kaloreita ja syömisiä. En JAKSA enää vaivata päätäni syömisasioilla ja laihtumisjutuilla. Oon tehnyt sitä niin kauan että en jaksa enää. Haluaisin laihduttaa niin että söisin sen verran että itsestä tuntuu hyvältä. Mutta en osaa. Ärsyttää taas niin paljon koko touhu etten tiedä mitä teen. Blogin lopettaminenkin kävi jo mielessä mutta ainahan minä tänne olen takaisin palannut. Ehkä pidän pienen tauon ja mietin asioita ja yritän syödä niin että olen onnellinen. Ei sekään kyllä koskaan ole onnistunut.
Tämän päivän kalorit jäävät 100% varmasti alle tonnin ja todennäköisesti menen myös pumppiin.
Anteeksi sekava ajatuksen virtaa - postaus. Tulen takaisin kun siltä tuntuu. Huomenna, viikonpäästä, ensi kuussa. Koittakaa pärjätä muruset <3 Pus.
Mulla on myös välillä samoja tunteita kuin sulla; mitä väliä. Mut tosiaan se voisi auttaa,jos pitäs vähän väliä bloggailussa ja ruokapäiväkirjassa,vaikka esim.viikon ajan(tai mikä itellä parhaimmalta tuntuu).
VastaaPoistaMut miten ikinä teetkin,niin paljon tsemejä:)