Ajattelin tulla kirjottaan vasta joskus loppuviikosta mutta en malttanutkaan pysyä pois.
Tässä lyhyen tauon aikana on ehtinyt tapahtua paljon. Ensin muutama ihan normaali syömispäivä, ilman kalorien laskentaa, hetken tuntu jo siltä että mulla ei oo mitään ongelmia syömisen kans ikinä ollutkaan. Mutta kostautuu ne virheet aina. Seuraavaks vuorossa oliki neljän päivän ahmimis-oksennus putki, ihan sairasta oli olla taas samassa tilanteessa ku sillon joskus vuosi sitte. Ei muutaku muutama muffinssi, pari leipää ja iso kuppi jäätelöä naamariin ja sitte kumartaan posliinijumalaa. Sunnuntaina sitte koin "herätyksen" ku olin jo toista kertaa samana päivänä kyykyssä vessanpytyn yläpuolella. Nyt on kitalaki haavoilla hammasharjan varresta.
No nyt sitte maanantai ja tää päivä menny suunnilleen tuhannella kalorilla ja läskiahdistus on vieläki valtava. Ehdin jo miettiä kaikkia paastoja mutta tiiän että se jäätelön loppu on vielä tuola pakkasessa ja ei kyllä tarvita ku yks paastopäivä niin oon jälleen viikonlopun tilanteessa. Parasta siis koittaa pysytellä tässä tonnissa jos vaikka välttäisin ees hetken noita sekoiluja.
Maanantain liikunnat oli 45min kuntopiiri koululiikuntana, ei kyllä ollu mitenkään ihan hirveen rankka ku niitten pisteitten välillä sai ootella, illalla kävin vielä käveleen reippaasti 30min. Tänään kävin reippan kävely/hölkkälenkin 60min. Jospa tää tästä. Vielä kolme kuukautta kesään, ja vaan 4-5kg pudotettavana.
En uskalla luvata mitään, koska tiedän että oon vaan ihminen. Joinain päivinä mietin miks teen tätä, ajattelen kaloreita ja syömistä. Olen kuitenki painoindeksini puolesta lähes alipainoisen puolella ja en nyt kuitenkaan mikään ihan hirvee valas ole. Toisina päivinä sitte just oon se ihan hirvee valas. Ja sit kolmansina vielä millään muulla ei oo väliä ku niillä kymmenillä muffinsseilla ja paahtoleivillä.
Toivotaan nyt että löytäisin jonku kultaisen keskitien ja vaikka joku päivä oppisin syömään terveellisesti, joskus herkutellen mutta pohjana kuitenki se terveellinen ruokavalio. Ilman kaloreiden ajattelua.
Nyt kuitenki tuntuu siltä että pitää laihtua ja kirjaan taas päivän jokaisen suupalan ja kalorin ja liikunnan kiltisti mun punaiseen vihkoon.
En lupaa muuta kuin että päivä kerrallaan. Tsemiä muruset<3
Kiitos kommentista:)
VastaaPoistaSanos muuta. Se vaan on niin täydellisen yksinkertanen ja nopee tie unohtaa kaikki. Sattuu mahaa, ja sillähän se paha mieli menee.. sitte ku oksennat sen mahakivun ni ei tarvi niit ruokiaka murehtii. Harmi vaan, ku se tuhoaa sen ihmisen sieltä sisältä ikävän nopeesti:S
et ole "melkeen alipainoinen" vaan alipainoinen.. Toivottavasti pysyt terveemmällä linjalla, tsemppii
VastaaPoistaNo joo, totta, BMI sanoo jo että olen alipainoisen puolella mut mun on hirveen vaikeeta ajatella olevani alipainoinen. :D Koen olevani ihan normaalimitoissa ja en tosiaankaan ole mikään laiheliini.
VastaaPoista