Eilen ahmin kerran ja oksensin kerran. Tänään olen oksentanut kahdesti ja kolmas kerta siintää väistämättömästi edessä. Haluan tuntea kylmyyden, nälän, luita, en tätä ällöttävää lämmintä turvonnutta läskioloa, en sappinesteen makua suussani enkä järjetöntä pakokauhua kun illalla sydämeni soittaa taas itse keksimiään sävelmiä.
Lupaan että en enää oksenna. Minä lupaan ainakin yrittää niin kovasti etten ennen ole yrittänyt. Lupaan että vaikka ahmisin niin en voi oksentaa. Mun on pakko sulkea takaportti, repiä delete-nappi irti mun näppäimistöstä ja unohtaa taito joka on ehkä tuottanut eniten synkkää, helpottunutta ja sairasta onnea mun elämään. Hyvästi Mia, älä tule enää ikinä takaisin, jooko. Tää on viimeinen kerta, teen sen antaumuksella ja lupaan olla saastaisempi kuin ikinä ennen. Mutta sitten sun pitää lähteä kauas pois.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Älä jooko mene edes nyt oksentamaan (ellet tehnyt sitä jo)!
VastaaPoistaKiitos kommentista. En nyt tiedä onko toi mun itsekuri mikään kadehdittava, se on niin heilahteleva, että siihen ei kyllä parane luottaa ollenkaan.
VastaaPoistaJa hienoa että aiot luopua oksentelusta. Se on mahdollista, itsekin kesällä olin joka välissä tunkemassa sormia kurkkuun. Aluksi on tosi vaikeaa, mutta kyllä se helpottaa, ajan kanssa.
Anteeksi metrikommentista, haleja <3
Voi kulta :( Tiedän hyvin, miltä tuntuu sen jälkeen, kun on ahminut suuria määriä. On niin paljon omakohtaisia kokemuksia. Ehkä voisit helpottaa oloasi vaikka jumppaamalla? Sinänsä olen helpottunut, ettet oksentanut, vaikka hyvältä se ei varmasti tunnukaan sinusta (kun ruoat lilluu vatsassa).
VastaaPoistaTsemppiä <3
Kiitos ja tervetuloa lukijaksi <3 :) Suuresta lukijamäärästä huolimatta olen ollut aika epäaktiivinen ja ailahteleva bloggaaja, ehkä siksi blogiini ei kovin helposti kuitenkaan törmää.
VastaaPoistaHyvä päätös =)
VastaaPoistaTOOSI PALJON TSEMPPIÄ! <3 oon ihan varma et sä pystyt siihen =)
Ihanaa, Sweet, loistava päätös<3 sä kyllä pystyt pitämään sen, ihan varmasti! :)
VastaaPoista