Vihaan menkkoja, vihaan pallo-oloa, vihaan sitä että en voi ottaa mun kaverin synttäriviikonlopulle yhden yön hoitoa.
Viikonloppuna tuli liikaa syötyjä ja juotuja kaloreita. Viikonloppuna poltin liikaa tupakkaa. Sunnuntaina ahdistus tuli pitkästä aikaa voimakkaampana kuin koskaan. Oksensin kurkun verille ja itkin äidin sylissä. "Miksi mun on pakko olla kaikessa niin hyvä jos en jaksa, miksi mun pitää olla täydellinen jos haluan vaan olla onnellinen". Mun ruotsin yo:t lähti ällänä. Mutta kyllä ne varmasti tippuu eeksi. Itkettää ja raivostuttaa. Tämän päiväisestä ranskan kokeesta tulee varmasti alle 7. Sinänsä sillä ei ole väliä, mun 7 edellistä ranskan kurssia on kymppejä, vaikka saisin nelosen niin mun ka ois ysi. Vihaan silti itseäni. MUN PITÄIS OLLA PAREMPI.
Mä en tiedä mitä mun pitäis tehdä. Olen saanut pitkästä aikaa vieraita. Yleensä vieras ei viihdy luonani pitkään, se vain vähän sekoittaa mun elämää ja lähtee pois. Jostain syystä rukoilen nyt vierasta jäämään vaikka ehkä haluaisinkin sen lähtevän. Se vieras sanoi mulle eilen illalla että sun pitää juosta vaikket jaksa. Se sanoi myös että iltapala ei ole tarpeellinen. Tänään se sanoo mulle että vitun läski saamaton paska, koska syön ainakin 1000kcal. Se sanoo että sun pitää juosta koska oot noin likainen ruuan orja.
Haluaisin yrittää olla normaali ja onnellinen, mutta tuntuu luovuttajalta. Ei musta kukaan tykkää, ei mua kukaan halua kuitenkaan. En mä ikinä riitä.
Jokin sairas sekopää osa mussa haluais sairastua oikeen kunnolla, ihan vaan sen takia että voisin sitten parantua. Typerää. Olen idiootti. <3
Hei olen seko myös =D Siis et taas arvaa miten meidän aivot toimii samalla tavalla! Mulla on ihan sama fiilis, kun tää mun ruualla leikkiminen ei ole sairaus, vaan ainoastaan leikkimistä. Mutta kuitenkin haluaisin että sairastuisin, niin vois mennä sairaalaan hoitoon ja saada tän pään järjestykseen, mutta eihän tervettä voi hoitaa...
VastaaPoistaHIENOA! Mä oon ylpee susta kun ruotsi lähti l:nä! Sä oot enenmmän kuin tarpeeks juuri tuollaisena <3
Voih, sä vaadit itseltäsi niin paljon. Ja silti se ei riitä itsellesi... Mä olen tosi neuvoton auttamaan sua, kun olen itse niin voimaton. Mutta sä tunnut tekevän kauheasti kaikkea. Etkö pystyisi hellittää? Levätä hetkisen? Tehdä jotain, mistä pidät? Tiedän, ettei se välttämättä ole helppoa. Enhän itsekään tiedä, mistä pidän. Älä väsytä itseäsi. Vähempikin riittää. Kelpaat juuri sellaisen kuin olet <3
VastaaPoista